Aiemmassa postauksessa kävin läpi viime aikoina lukemiani stand up -kirjoja. Kun vauhtiin päästään, niin vaahdotaan nyt parista Bill Hicks -kirjastakin.
Ei ole mikään suuri salaisuus, että pidän Bill Hicksiä kaikkien aikojen parhaana koomikkona. Siksi olen päätynyt lukemaan parikin Hicks-elämäkertaa.
Cynthia Truen kirjoittama American Scream: The Bill Hicks Story on kolmannen käden tietoa. True ei ole ikinä tavannut Hicksiä, ja teos rakentuu kuoleman jälkeen tehdyille haastatteluille. Siitä huolimatta kertomus pysyy komeasti kasassa, eikä jää pinnalliseksi. Kirjan painopiste on Hicksin komediassa ja urassa, ei niinkään Hicksin alkoholin, sienten ja hapon täyteisessä elämässä. Tarinasta käy ilmi hyvin ilmiömäiset vedot nuorena ja läpimurron tienoilla tasapainottelu. Tämä on ehdottomasti suositeltava tapaus Hicksistä kiinnostuneille.
Hicksin lapsuudenystävä Kevin Boothin Michael Berthin avulla kirjoittama Bill Hicks – Agent of Evolution kertoo aivan toisenlaisen tarinan. Boothin tarinassa Hicks on riippuvuuksien riivaama surullinen ja väärinymmärretty koomikko, joka vasta kuolemansa jälkeen sai ansaitsemansa arvostuksen. Onhan tuo kiinnostava tarina, mutta ei se ihan 430 sivun verran kiinnostava ole. Suosittelen Hicksistä kiinnostuneita nappaamaan ennemmin American Screamin lukuun.
Amazonin arvosteluissa oli kehuttu Mel Helitzerin Comedy Writing Secretsiä. Menin halpaan. Kirjassa on jonkin verran ihan fiksua tavaraa komiikan kirjoittamisesta yleensä, mutta se on kuorrutettu parillasadalla sivulla todella marginaalista ja pikkuisen liian yksityiskohtaista neuvoa. Meininkiä kuvaa hyvin se, että kirjassa on kappale, jossa on uhrattu monta sivua yksityiskohtaisille ohjeille onnittelukortteihin huumorin kirjoittamiselle. Tämän voi ihan hyvin jättää kauppaan.
George Carlinin Braindroppings on mahtava teos. Se on kokoelma Carlinin lyhyitä kirjoituksia. Jotkut kirjoitukset ovat listoja, jotkut lyhyitä ajatelmia. Mitään yhdessä pitävää sidettä kokoelmassa ei ole, paitsi Carlinin tyyli. Se on sitä, mitä Carlinin stand up -setit olisivat, jos ne kirjoittaisi paperille. Esimerkkejä: ”People who should be phased out: Guys who wink when they’re kidding, Actors who drive race cars, Men who have one long, uninterrupted eyebrow” (ja muutamankymmentä muuta), essee otsikolla ”Coolest T-Shirt”, lista ”Some favorite oxymorons: live recording, plastic glass, limited lifetime guarantee” (ja parikymmentä muuta). ”The invisible hand of Adam Smith’s seems to offer an extended middle finger to an awful lot of people.” Irtonaisina palasina tämä näyttää käsittämättömältä, mutta kirjana putkeen luettuna toimii.
Franklyn Ajayen Comic Insights on haastatteluteos, jossa koomikot puhuvat komiikasta. Ensimmäisen vajaan 50 sivun aikana Ajaye kasaa pienen how-to -tiivistelmän, ja sen jälkeen pureutuu haastatteluihin. How-to on virkistävän erilainen kuin muiden kirjojen tässä ohje yksi, tässä ohje kaksi, tee juuri tasan näin -lähestymistapa. Haastattelut ovat mielenkiintoisia sirpaleita koomikon elämästä, mutta en näe niitä jatkumona ”näin tehdään komiikkaa” -johdannolle. Haastatteluteoksena tämä on yhtä hienoa kamaa kuin I Am Comic -dokumentti ja aiemmassa postauksessa mainitsemani Satiristas.
Henry Lehto 