Olen syksyn aikana lukenut tavallista enemmän stand upia ja koomikoita käsitteleviä kirjoja. Voisin vaahdota muutamista.
Provenza, Dion & Colby: Satiristas: Comedians, Contrarians, Raconteurs & Vulgarians
Provenza haastatteli muutamaakymmentä satiirikkoa siitä, miksi ja miten he tekevät komiikkaansa. Teos on 368 sivua haastatteluita, joissa lahjakas haastattelija koettaa saada lahjakkaita puhujia sanomaan jotain mielenkiintoista omasta työstään. Ei ole yllätys, että haastateltavat, kuten Greg Giraldo, Henry Rollins tai George Carlin tekevät tästä poikkeuksellisen mukavan lukukokemuksen. Hemmetin hieno teos.
Sarah Silverman: The Bedwetter
Pidän Sarah Silvermanista. Ehkä juuri siksi olikin hankala suhtautua siihen, että Silverman maalaa kirjassa itsestään katkeran ja itsekkään kuvan. Ehkei Silvermanin lavapersoona olekaan niin yliampuva todellisuuteen nähden kuin olin luullut. Kirja on kokoelma omaelämäkerrallisia katkelmia, jotka tuntuvat harhailevan sinne ja tänne – eikä punaista lankaa tunnu oikein löytyvän. Vaikka tämä tuntuu olevan melko heikosti kirjoitettu, nautin silti tämän lukemisesta. Jäin ristiriitaisille fiiliksille.
Shydner, Schiff: I Killed: True Stories of the Road from America’s Top Comics
Kiertäville koomikoille sattuu ja tapahtuu. Koomikot on päästetty kertomaan tässä kirjassa näistä tarinoista parhaat. Kokonaisuutena kirja on mainio, mutta osa tarinoista on vain ihan puhtaasti tylsiä. Parhaat tarinat ovat niin hyviä, että alan epäillä jo sitä, onko niillä kovinkaan paljon tekemistä todellisuuden kanssa. En ole mitenkään varma siitä, että Doug Stanhopen lavallakin kertoma transutarina olisi totta.
Steve Martin: Born Standing Up
Martin muistelee kasvamistaan ja aikaansa stand up -lavoilla ennen lopettamistaan 1981. En tiedä, onko minussa jotain vialla, kun en ole suuremmin kiinnostunut taiteilijoiden elämäkerroissa lapsuusosasta. Aika harvakseltaan he tekivät lapsuudessa mitään niin poikkeuksellisen mielenkiintoista, ainoastaan istuttivat siemeniä myöhempää menestystä varten. Niin kävi tässäkin tapauksessa.
Martinin aikuisuus ja kamppailut itsensä kanssa stand up -lavoilla olivat kiinnostavia. Kunpa olisin tajunnut alkaa lukea kirjaa vasta siitä kohdasta.
Judy Carter: The Comedy Bible
Stand up -komiikasta on kirjoitettu liuta how-to -oppaita. Iso osa niistä on melko yhdentekeviä. Tämä on minusta sieltä paremmasta päästä, vaikka pikkuisen häiritsee Carterin paint-by-numbers -lähestymistapa. Pidin siitä, että Carter purkaa materiaalin kirjoittamisen eri tavalla kuin muut, joiden juttuja kirjoittamisesta olen kuunnellut tai lukenut. Lähestymistavan pohjana on se, että on neljä eri asennetta, joista pystyy helpoimmin kirjoittamaan jutun: asia x on 1) outo 2) pelottava 3) vaikea tai 4) typerä.
Richard Pryor: Pryor Convictions and Other Life Sentences
Oletin, että tämä olisi hauska kirja. Ei ollut millään tavalla. Tämä oli surullisen koomikon riippuvuuksien värittämä elämäntarina. Kirjana toki mainio ja koskettava, mutten oppinut juuri mitään Pryorin komiikasta tämän avulla.
Bob Zmuda: Andy Kaufman Revealed!: Best Friend Tells All
Kaufman piti yksityiselämästään ja tempuistaan suunsa supussa. Andyn kuoleman jälkeen Andyn paras ystävä ja komediapartneri kertoi oman näkemyksensä tapahtuneesta. Oli kiehtovaa lukea, mitä todella tapahtui – ja etenkin miksi, ja mitä Andy ajatteli. Kaufman ajatteli vielä pitemmälle kuin luulin. Tämä oli mainio läpyskä.
Tällaisia olen viime aikoina lueskellut. Jokaista noista voin suositella. Taidanpa päivänä jonakin kirjoittaa lisää aiemmin lukemistani kirjoista.
Ah, ai niin. Tämähän on komediablogi. Pitää poistua tästä vakavamielisestä postauksesta jonkinsorttisella läpällä.
Ystäväni löysi lehdestä kastajaispalstalta tällaisen runon:
Miten pienet tytöt valmistetaan?
Ensin aamukastetta laitetaan
pieneen kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan
ja auringon valolla sekoitetaan.
Näin pienet tytöt valmistetaan.
Itse luulin, että ne valmistetaan panemalla.
Tai ehkä tuossa tarkoitetaankin sitä, kun puhutaan aamukasteen laittamisesta pieneen kultaiseen rasiaan.
Poikani, joko katsot olevasi valmis siihen, että isänäsi alan kertomaan sinulle kukista ja mehiläisistä???
TykkääTykkää
Uskoisin käsitelleeni teemaa lavalla jo liiankin voimakkaasti. Ainakin siinä kohdassa kun puhuin siitä, kuinka siemenjohtimet ovat lääkärin mukaan kuin al dente -spagettia.
(Miksi ihmeessä paljastan sukulaisille komediablogin osoitteen, mietin jälkeenpäin.)
TykkääTykkää