Seteissäni on kaksi usein toistuvaa aihetta: natsit ja homofobit. Ei ole ihan täysin ilmeistä, miksi. Minulla ei ole minkäänlaisia kontakteja mihinkään toisen maailmansodan aikaiseen, ei juutalaisia tuttavia, eikä kovin lähipiirissä ole ketään, jota homofobia henkilökohtaisesti koskettaisi.

Natsit ovat siksi mainio aihe, koska niitä voi lyödä vitsin uhrina niin paljon kuin haluaa. Kukaan ei ota nokkiinsa, jos natsia vähän solvaa. Natsisymboliikka ja käsittämättömät teot ovat kaikkien tuntemia, mutta niiden valtakaudesta on riittävän pitkään, ettei se enää ole herkkä aihe.

Homofobia toimii huumorin moottorina siksi, koska se panee ihmisen tilanteeseen, jossa ulkopuolisen silmin hän toimii ihan täysin käsittämättömästi ja naurettavasti, muttei itse noteeraa sitä lainkaan – eikä loppupeleistä osaa edes perustella käytöstään, vaikka kovasti yrittää. Ei minun avioliittoani koskaan ole uhannut se, miksikä joku muu omaa liittoaan nimittää tai kenen kanssa on naimisissa. Aihe kiinnostaa siksi, koska se on väärin. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Komiikkayleisö on keskimäärin aika liberaalia, joten tämä ei ole järin riskialtis tie.

Pertti Jarla tuntuu käsittelevän samaa kahta aihetta Fingerporissa yllättävän usein. Myös muut huumor’miehet ovat käsitelleet aihetta. Toisinaan tulee mieleen Eläkeläisten ensimmäinen Saksan keikka.

”Ennen keikkaa yhtye tiedusteli, mistä asioista puhuminen olisi maassa tahditonta. Levy-yhtiön edustaja pyysi välttämään kahta aihetta: sotahistoriaa ja homoseksuaalisuutta. ”Hello you homo-Hitlers!” oli bändin ensimmäinen repliikki saksalaisyleisölle, joka yllättäen osasi ottaa asian huumorilla.”