Muutamalla viimeaikaisista keikoista olen improvisoinut aiempaa enemmän. Olen myös puhunut läpiä päähäni paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Hyväntahtoisista läpistä on meinannut tulla tarpeettomia ilkeitä kuitteja, kun olen sanonut ensimmäisen asian, mitä mieleen tulee. Jos päivän aikana olen ollut huonolla tuulella, kuitit tuntuvat olevan tylympiä, vaikka kuinka hymyilisin.

Eipä impro niin hauskaa olisi, jos siinä ei mitään vaarallista olisi ja joka kerran onnistuisi. Keskinkertaisempikin juttu menee kovaa läpi, kun on ihan selvää, että sen on keksinyt juuri siinä hetkessä.

Vaikka koetan olla koko ajan ystävällisempi, aion jatkaa sammakoiden päästämistä suusta edelleen. Pysynpähän varpaillani.