Siitä komiikka on hieno laji, että palaute on niin välitöntä. Nauhoitan perstaskussa olevalla kännykällä kaikki setit ja käyn ne kotona jälkikäteen läpi. Jos jokin ei skulaa, kyllä porukka sen kertoo olemalla nauramatta ja karsin sen setistä. Oma fiilis on joskus ihan eri maailmasta kuin muun porukan. Yksi punchline eräässä uudessa jutussani on sellainen, että ajattelin, että se on niin nolo ja hölmö läppä, ettei sille kukaan naura, mutta jätin kuitenkin kokeeksi paikalleen. Onneksi olin väärässä. Sen sijaan ”tämä nyt ainakin skulaa” -fiiliksellä vedetty punch siihen perään on pariin kertaan kokeillessa ollut ihan kuollut.

Joskus katsojanakin oma maku on aivan vinksallaan. Olin kesällä lomamatkalla, ja samaan aikaan sattui samassa kaupungissa olemaan komediafestarit. Käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin katsomassa mm. Reginald Hunteria, Natasha Leggeroa ja Kyle Kinanea. Kinane veti aivan mahtavan setin. Hirnuin yleisössä ja mietin, että onpa mainiota kamaa. Sen sijaan muu porukka ei tykännyt juuri lainkaan. Huutelivat jopa MC:lle ennen seuraavaa esiintyjää, että toivottavasti se seuraava on parempi, kun edellinen oli syvältä. Seuraava veteli kivaa parisuhdehuumoria ihan OK-hyvin, ja porukka oli ihan liekeissä.

Yleisölle tätä kuitenkin loppukädessä tehdään, joten se on ihan sama, mistä tykkään enemmän ja mistä vähemmän. Jos panee porukan nauramaan, on onnistunut.

Loppukesä ja syksy on täynnä kilpailuja. Lomareissulla kävin kisaamassa Dublinin viikottaisessa kilpailussa, jonka en edes tiennyt olevan kilpailu. Odottelen parhaillaan tuloksia Radio Aallon Vuoden Koomikko-karsinnoista ja kohta menen W&T Comedyn Ken on kaikkein Hauskin -alkuerään. Ensi lauantain Helsinki Comedy Festivalin Kong Show’n voi nähdä myös skabana.

Ennen jokaista kilpailuvetoa on kummallista ylimääräistä jännitystä. Vaikka periaatteessa vedot ovat helpompia, kun ne ovat tavallista lyhyempiä ja tavallista tiukemmin pakatulle normaalia isommalle yleisölle, jokin yllättävä mailanpuristus tulee, kun otsikossa lukee suurin pelottavin kirjaimin kilpailu. Ihan tasan samalla tavalla kuin aina tähtään mahdollisimman hyvään keikkaan, mutta joku kummallinen kilpailuvietti hyökkää sisuksista. Nyt ollaan hauskoja vaikka väkisin, perkele! Ei noissa niinkään ne tulokset ole se, mikä jännättää, vaan se kilpailuasetelman alla vetäminen.

Relasti vaan. Ei huumorin kai pidä olla vakavaa, vaikka tosissaan yrittää.