Siitä komiikka on hieno laji, että palaute on niin välitöntä. Nauhoitan perstaskussa olevalla kännykällä kaikki setit ja käyn ne kotona jälkikäteen läpi. Jos jokin ei skulaa, kyllä porukka sen kertoo olemalla nauramatta ja karsin sen setistä. Oma fiilis on joskus ihan eri maailmasta kuin muun porukan. Yksi punchline eräässä uudessa jutussani on sellainen, että ajattelin, että se on niin nolo ja hölmö läppä, ettei sille kukaan naura, mutta jätin kuitenkin kokeeksi paikalleen. Onneksi olin väärässä. Sen sijaan ”tämä nyt ainakin skulaa” -fiiliksellä vedetty punch siihen perään on pariin kertaan kokeillessa ollut ihan kuollut.
Joskus katsojanakin oma maku on aivan vinksallaan. Olin kesällä lomamatkalla, ja samaan aikaan sattui samassa kaupungissa olemaan komediafestarit. Käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin katsomassa mm. Reginald Hunteria, Natasha Leggeroa ja Kyle Kinanea. Kinane veti aivan mahtavan setin. Hirnuin yleisössä ja mietin, että onpa mainiota kamaa. Sen sijaan muu porukka ei tykännyt juuri lainkaan. Huutelivat jopa MC:lle ennen seuraavaa esiintyjää, että toivottavasti se seuraava on parempi, kun edellinen oli syvältä. Seuraava veteli kivaa parisuhdehuumoria ihan OK-hyvin, ja porukka oli ihan liekeissä.
Yleisölle tätä kuitenkin loppukädessä tehdään, joten se on ihan sama, mistä tykkään enemmän ja mistä vähemmän. Jos panee porukan nauramaan, on onnistunut.
Henry Lehto 