Stand Up NY

~ hoo ~ Kommentoi

Stand Up NY

Tänään oli vuorossa Stand Up NY, joka on ihan oikea stand up -klubi. Aiemmat vedot olivat baareissa, jotka eivät varsinaisesti olleet suunniteltu stand upiin.

Edelleen hämmästyttää open mic -yleisöjen pienuus. En ole vielä nähnyt yhtään katsojaa täällä, ja ei ole kuulemma mitenkään poikkeuksellista. Tällä open miceissä vedetään koomikoille.

Kaikki, joiden kanssa juttelen, kertovat, että juuri täällä open micissä on hirmu mukava meininki ja tuetaan sekä jeesataan toisiaan, mutta muualla se on tosi dog-eat-dog -meininkiä. Enpä tiedä. Minulle ainakin kaikki ovat olleet ihan poikkeuksellisen mukavia. Ehkä se on tämä erikoisena etnisenä pohjoismaalaisena täällä olo, mikä tasoittaa tietäni. Pääsevät NYC:n tyypit ihmettelemään, miten Suomi-poika vetää kummallisella aksentilla.

Tänään kävin katsomassa Comedy Cellarissa kovan kattauksen: Todd Barry, Julian McCullough, Chuck Martin, Nick Griffin, Myq Kaplan ja Sherrod Small. Ihan joka ainoa noista veti törkeän hyvin. Barryyn ja Kaplaniin olin tykästynyt jo aiemmin. Tänään ne vetivät juuri niin hyvin kuin odotinkin, eivätkä silti olleet kumpikaan illan kolmen parhaan esiintyjän joukossa.

Huomenna on vuorossa reissun viimeinen open mic Identity Bar & Loungessa.

I think Anne Frank didn’t do Foursquare.

Ensimmäinen open mic kotimaan ulkopuolella

~ hoo ~ Yksi kommentti

Vedin tänään ensimmäisen setin kotimaan ulkopuolella. Aloitin New Yorkista, The Z Room -open mic Pinetree Lodgessa.

Olin etukäteen lukenut, että täällä ei ole mitenkään harvinaista, että open micissä vedetään lähes pelkästään koomikoille. Eihän siinä muuten mitään, mutta koomikot eivät naura millekään, kun he näkevät useimmiten jo etukäteen, mihin punchiin setuppi on viemässä.

Yleisössä oli vain ja ainoastaan 20 koomikkoa. Olin kolmantena. Ensimmäinen tyyppi ei saanut hymähdyksiä kummempaa. Toinen tyyppi sai muutaman hörähdyksen. Paransin tuosta, mutten kovin pitkälle. Vanha kunnon Volcom-läppä skulasi. Pari tyyppiä kätteli ja onnitteli heti keikan jälkeen, joten eipä se ilmeisesti penkin alle mennyt. Vaikkei porukka keskimäärin nauranut kenenkään millekään jutulle, ilmapiiri oli rohkaiseva kaikille.

Illan emäntänä oli Darra ”Like Dat” Boyd. Krapulaisesta nimestään huolimatta hän oli herttainen ja ystävällinen.

Jälkikäteen huomasin, että muilla oli paljon harmittomampia aihepiirejä kuin minulla kaiken maailman kansanmurhien ja kirurgian keskellä. Ehkä en osaa kirjoittaa helpoista aiheista.

Huomenna on vuorossa Philin suosittelema Treehouse Comedy.

Matkalla keikalle metrossa kuulutettiin peräkkäin kaksi kuulutusta. ”A crowded subway car is no place for unlawful sexual conduct.” sekä ”Please give your seat to the elderly, disabled or pregnant.”

Well, there were no elderly, disabled or pregnant people there, but luckily enough, the subway car wasn’t that crowded.

New York, NY

~ hoo ~ Yksi kommentti

Reilun tunnin päästä hyppään bussiin ja matkaan kohti lentokenttää ja sitä myötä New Yorkia. Käyn viikon verran NYC:ssä ja Atlantic Cityssä kääntymässä. Koska New York on stand upin Mekka, komiikkaa sisältyy reissun ohjelmaan reippaasti. Tarkoituksenani olisi itse vetää neljä open mic -vetoa ja käydä katsomassa yksi muiden vetämä.

Maanantai: The Z Room @ Pine Tree Lodge Bar & Grill.
Tiistai: Treehouse Comedy @ Treehouse
Keskiviikko: Jos saan slotin, niin Stand Up New York (signup livenä, first come, first serve)
Torstai: Your Parent’s Basement Comedy Show @ Identity Bar & Lounge

Keskiviikkona käyn yleisön edustajana Comedy Cellarissa vilkaisemassa, mitä Todd Barry ja Myq Kaplan (+4 muuta jantteria) tietävät.

Ne, joiden kanssa olen jutellut, ovat kyselleet, että miten olen saanut junailtua nuo spotit itselleni. Olen järkännyt ne pitkälti tämän yhden erinomaisen open micit NYC:ssä -sivun ja aktiivisen meilin käytön avulla, ei siinä mitään sen kummempaa magiikkaa vaadittu. Hyviä vinkkejä tarjoilivat myös open micejä tuolla testailleet Phil ja Zoë (Thanks!). Phil oli käynyt nykäisemässä setin tuolla Treehousessa ja suositteli.

Open micejä on New Yorkissa ihan järjetön määrä, pikalaskemalla useammankymmentä joka viikko. Jos verrataan Helsingin tilanteeseen, niin Helsingissä on On The Rocks joka keskiviikko ja Comedy Club Rööperi kerran kuukaudessa. Ei ihme, että New Yorkissa pystyy treenaamaan aika paljon kovempaa vauhtia kuin täällä kaukaisessa Helsingissä.

Aika monet open micit ovat maksullisia, mikä suomalaisesta näkökulmasta on vähän hassua. Tosin, se maksu on 1-2 drink/item minimum tai $5, joten eipä tunnu missään sen jälkeen, kun on lentänyt ensin mantereelta toiselle.

On myös kysytty, että onko minulla jokin tavoite tässä rykäisyssä. Ei mitään muuta sen kummempaa kuin kokeilu, että miten paikalliseen yleisöön uppoaa meikäläisen tyyli ja saanko vedettyä neljä hyvää vetoa.

Tästä tulee hyvä reissu.

Kirjoja standupista

~ hoo ~ 3 kommenttia

Olen syksyn aikana lukenut tavallista enemmän stand upia ja koomikoita käsitteleviä kirjoja. Voisin vaahdota muutamista.

Provenza, Dion & Colby: Satiristas: Comedians, Contrarians, Raconteurs & Vulgarians

Provenza haastatteli muutamaakymmentä satiirikkoa siitä, miksi ja miten he tekevät komiikkaansa. Teos on 368 sivua haastatteluita, joissa lahjakas haastattelija koettaa saada lahjakkaita puhujia sanomaan jotain mielenkiintoista omasta työstään. Ei ole yllätys, että haastateltavat, kuten Greg Giraldo, Henry Rollins tai George Carlin tekevät tästä poikkeuksellisen mukavan lukukokemuksen. Hemmetin hieno teos.

Sarah Silverman: The Bedwetter

Pidän Sarah Silvermanista. Ehkä juuri siksi olikin hankala suhtautua siihen, että Silverman maalaa kirjassa itsestään katkeran ja itsekkään kuvan. Ehkei Silvermanin lavapersoona olekaan niin yliampuva todellisuuteen nähden kuin olin luullut. Kirja on kokoelma omaelämäkerrallisia katkelmia, jotka tuntuvat harhailevan sinne ja tänne – eikä punaista lankaa tunnu oikein löytyvän. Vaikka tämä tuntuu olevan melko heikosti kirjoitettu, nautin silti tämän lukemisesta. Jäin ristiriitaisille fiiliksille.

Shydner, Schiff: I Killed: True Stories of the Road from America’s Top Comics

Kiertäville koomikoille sattuu ja tapahtuu. Koomikot on päästetty kertomaan tässä kirjassa näistä tarinoista parhaat. Kokonaisuutena kirja on mainio, mutta osa tarinoista on vain ihan puhtaasti tylsiä. Parhaat tarinat ovat niin hyviä, että alan epäillä jo sitä, onko niillä kovinkaan paljon tekemistä todellisuuden kanssa. En ole mitenkään varma siitä, että Doug Stanhopen lavallakin kertoma transutarina olisi totta.

Steve Martin: Born Standing Up

Martin muistelee kasvamistaan ja aikaansa stand up -lavoilla ennen lopettamistaan 1981. En tiedä, onko minussa jotain vialla, kun en ole suuremmin kiinnostunut taiteilijoiden elämäkerroissa lapsuusosasta. Aika harvakseltaan he tekivät lapsuudessa mitään niin poikkeuksellisen mielenkiintoista, ainoastaan istuttivat siemeniä myöhempää menestystä varten. Niin kävi tässäkin tapauksessa.

Martinin aikuisuus ja kamppailut itsensä kanssa stand up -lavoilla olivat kiinnostavia. Kunpa olisin tajunnut alkaa lukea kirjaa vasta siitä kohdasta.

Judy Carter: The Comedy Bible

Stand up -komiikasta on kirjoitettu liuta how-to -oppaita. Iso osa niistä on melko yhdentekeviä. Tämä on minusta sieltä paremmasta päästä, vaikka pikkuisen häiritsee Carterin paint-by-numbers -lähestymistapa. Pidin siitä, että Carter purkaa materiaalin kirjoittamisen eri tavalla kuin muut, joiden juttuja kirjoittamisesta olen kuunnellut tai lukenut. Lähestymistavan pohjana on se, että on neljä eri asennetta, joista pystyy helpoimmin kirjoittamaan jutun: asia x on 1) outo 2) pelottava 3) vaikea tai 4) typerä.

Richard Pryor: Pryor Convictions and Other Life Sentences

Oletin, että tämä olisi hauska kirja. Ei ollut millään tavalla. Tämä oli surullisen koomikon riippuvuuksien värittämä elämäntarina. Kirjana toki mainio ja koskettava, mutten oppinut juuri mitään Pryorin komiikasta tämän avulla.

Bob Zmuda: Andy Kaufman Revealed!: Best Friend Tells All

Kaufman piti yksityiselämästään ja tempuistaan suunsa supussa. Andyn kuoleman jälkeen Andyn paras ystävä ja komediapartneri kertoi oman näkemyksensä tapahtuneesta. Oli kiehtovaa lukea, mitä todella tapahtui – ja etenkin miksi, ja mitä Andy ajatteli. Kaufman ajatteli vielä pitemmälle kuin luulin. Tämä oli mainio läpyskä.

Tällaisia olen viime aikoina lueskellut. Jokaista noista voin suositella. Taidanpa päivänä jonakin kirjoittaa lisää aiemmin lukemistani kirjoista.

Ah, ai niin. Tämähän on komediablogi. Pitää poistua tästä vakavamielisestä postauksesta jonkinsorttisella läpällä.

Ystäväni löysi lehdestä kastajaispalstalta tällaisen runon:

Miten pienet tytöt valmistetaan?
Ensin aamukastetta laitetaan
pieneen kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan
ja auringon valolla sekoitetaan.
Näin pienet tytöt valmistetaan.

Itse luulin, että ne valmistetaan panemalla.

Tai ehkä tuossa tarkoitetaankin sitä, kun puhutaan aamukasteen laittamisesta pieneen kultaiseen rasiaan.

Uusi osoite: henrylehto.com

~ hoo ~ Kommentoi

Siirsin stand up -hörhöilyni loistava.info-saitin alta oman domaininsa alle. Sitä myötä toin vanhat stand up -aiheiset blogipostaukset, keikkakalenterin ja muun infon henrylehto.comiin.

Vaikka olen markkinointihörhö, itsepromoamisesta tulee harrastelijakomiikassa jotenkin hämmentynyt olo ja hirveä tarve vakuutella, ettei ole narsistinen.

Avioliitosta

~ hoo ~ Kommentoi

Morjens. Olen avioliitossa.

Minun avioliittoani ei mitenkään millään tavalla haittaa muiden ihmisten lupa mennä naimisiin. Voisiko joku selittää minulle, miksi jotkut ovat valmiita käyttämään aikaansa ja vaikutusvaltaansa siihen, että varmistavat, että kaikki aikuiset eivät saisi mennä naimisiin? Miten se haittaa heidän elämäänsä? Miksi heistä poikkeavien ihmisten käyttämä termi avioliitostaan on koko tämän keskustelun keskipisteessä?

Millä tavalla mikään minkään parin sisäisiin juridisiin järjestelyihin liittyvä laki vaikuttaa muuhun kuin siihen pariin?

Loistava koomikko Aziz Ansari kiteytti hyvin:

”Now, my whole take on, you know, the gay rights issues, particularly gay marriage, is, let’s be honest, if you’re against gay marriage, you just don’t like gay people, and you want to stick it to ’em, and I’m not saying I wouldn’t do the same thing if I was presented with similar opportunities.

Like, if there was a law up for debate where it was like, ”Hey, man, you think guys that wear tight t-shirts and get bottle service at nightclubs should be allowed to own property?” ”I’d be like HELL NO, I hate those guys.” Yeah, um, it violates the sanctity of owning property, and it says in the bible they’re douche bags. Whatever I need to say so you don’t think this is coming from purely a place of hate.”

Stand up: miksi teen tätä?

~ hoo ~ Kommentoi

Hiljattain tuli vuosi ja muutamankymmentä keikkaa täyteen stand upin esittämistä julkisesti.

Kevätkausi alkaa päättyä ja aloin taas miettiä, miksi tämä on oikein niin mielekästä puuhaa. Kun olisi kaikenlaista muutakin tekemistä, niin mikä saa meikäläisen käyttämään iltoja siihen, että treenaa settiä kerta kerran jälkeen läpi ja juoksee kaiken maailman klubeilla puhumassa outoja ihmisille? Vastaus on se fiilis, joka tulee siitä, kun homma toimii.

Silloin, kun homma toimii, jokainen sana on hulvaton ja jokainen ele saa porukan nauramaan, kaikki setupit ovat timmejä ja punchit menevät perille. Silloin on fiilis, että voisi tehdä mitä vaan. Sitten on niitä iltoja, jolloin mikään homma ei toimi, samat jutut kuin edellisellä timanttisella keikalla eivät naurata ketään ja sössii kaikki setuppinsa. Tuollaisen keikan jälkeen on melko varma siitä, että on maailman paskin jätkä. Panee miettimään, minkälainen fiilis hiljaisemman illan jälkeen olisi, jos olisin aloittanut nämä jutut kymmenen vuotta nuorempana ja epävarmempana.

Juuri tuo kaksijakoisuus tekee hommasta mielekästä ja jännittävää. Jos ei ole riskiä epäonnistua, ei onnistuminenkaan olisi niin mahtavaa. Tämä on niin mahtavaa myös siksi, koska tämä on häkellyttävän vaikeaa. Kun näkee fiksuja ihmisiä yrittämässä vääntää huumoria pitkän valmistautumisen jälkeen ja silti epäonnistuvan, tajuaa miten kummallisen hankala laji tämä on.

On jo valmiiksi vähän harmitus päällä, että kesällä ei ole oikein keikkoja missään tarjolla (kenellekään). Kesät ovat perinteisesti hiljaista aikaa tässä taiteenlajissa – koomikot.cominkin keikkakalenteri kumisee kesä– ja heinäkuulle tyhjyyttään.

Viimeinen ennen kesää sovittu veto on tiedossa keskiviikkona 9.6. On The Rocksissa kahdeksalta. Ajattelin ladata maksimimäärän uusia juttuja kevätkauden päätteeksi koeajoon. Nähdään siellä.