Tänään Matt Ruby kirjoitti fiksusti aiheen nopeasta vaihdosta. Kun vaihdat aihetta, aloitat nollasta.

Toisaalta joo. Toisaalta Steven Wright. Toisaalta Mitch Hedberg. Toisaalta Stewart Francis. Toisaalta JP Kangas. Toisaalta Robert Pettersson.

En ihan noin pieniä keikkoja ole vielä ikinä tehnyt.

Komiikalla on aina uhri. Me nauramme jollekulle. Jos yleisön mielestä uhri ei ole ansainnut sitä, olen menettänyt yleisön.

Se, kuka on uhrina, määrittää pitkälti sen, mitä on sopiva käsitellä ja mitä ei. Ne, jotka eivät tee standuppia, kysyvät usein, että onko jotain aiheita, joita ei voi käsitellä. Olen tavannut vastata, että ei ole aiheita, joita ei voi käsitellä, on vain käsittelytapoja, jotka eivät toimi.

Omassa setissäni käsittelen muun muassa holokaustia, homoja, kehitysvammaisia ja elävältä raatelemista. Jos uhri olisi väärä, jokainen noista olisi ehdoton tabu. Holokaustijutussa uhri olen minä itse. Homojutuissa uhri on melkein aina homofobi, ei koskaan homo. Kehitysvammaisjutussa uhreja ovat minä ja satunnainen teekkari, ja kesken jutun korostan, etten missään tapauksessa tekisi kehitysvammaisesta pilaa (kuten en teekään). Elävältä raatelemisessa uhrina olen jälleen kerran minä.

Marc Maronin erinomaisessa standupia käsittelevässä WTF-podcastissa oli vieraana viime viikolla Gallagher. Maron koetti kysellä, etteikö hän koe homoihin, arabeihin ja mustiin kohdistuvia vitsejään yhtään vääränlaisina? Näissä vitseissä uhrina on aina ollut homo, arabi tai musta. Gallagher puolustautui sanomalla, että ”ne ovat vain vitsejä” ja ”ne eivät ole hänen omia vitsejään, vaan ovat vain hänen kuulemiaan juttuja” (Eli se on OK, koska on varastettua kamaa? WTF?) Hän ei pystynyt näkemään mitään eroa sen suhteen, että onko vitsin polttoaineena viha ja ennakkoluulot, vai jokin muu. Lopulta Gallagher veti herneet nenään ja käveli kesken haastattelun ulos studiosta.

Meillä on kaksi kissaa, venäjänsininen ja egyptinmau. Kun egyptinmau tuli meille, näytimme sille heti ensimmäisenä hiekkalaatikon. Egyptinmau totesi: ”Egyptiläiselle hiekkalaatikko? Rasistista paskaa! Näytittekö kanssa tuolle venäjänsininselle maatuskakokoelman?”

City-lehdessä kuuluisat ja menestyneet ihmiset esittelevät luottokamojaan. Satunnaisen hiipparin stand up -blogissa vähemmän kuuluisa ja vähemmän menestynyt esittelee luottokamansa.

Joka keikalle lähtiessä minulla on mukana kännykkä, musta kynä, pinkka post it -lappuja, pieni videokamera ja epäilyttävältä näyttävä Joby Gorillapod -jalka.

Edit jälkeenpäin: Verkkokauppa.com veloittaa ihan rankaisukovaa Jobyista. Amazon tarjoaa reippaasti halvemmalla.

Kännykässä on ääninauhuri niitä keikkoja varten, kun ei ole kätevää ottaa videota. Vielä tärkeämpää on, että samalla on mukana kaikki muistiinpanot Evernoten kautta. Evernote on loistava ilmainen softa sekä tietokoneelle että kännyköille (Windows / OS X / iOS / Android / web), jossa on kaikki tallessa. Kirjoitan joka ainoan juttuni ylös Evernoteen ja suunnittelen jokaisen settilistan Evernoteen. Kun kaikki settilistat ovat tallessa, muistan, että mitä juttuja on tullut Tuusulassa kerrottua ja mitä ei. Jälkikäteen käyn läpi keikat ja aina kun on uusia juttuja ajossa, merkkaan Evernoteen miten mikäkin juttu skulasi. Aika moni koomikko vannoo Evernoten nimiin.

Kasaan settilistat post-it -lapulle. Se ylläpitää kovasti vaalimaani toimistogeekin imagoa. Kiva bonus on myös se, että laput eivät lentele mihin sattuu liimapinnan ansiosta.

Kuvaan mahdollisimman monta keikkaa videolle. Siihen riittävä työkalu on pieni videokamera. Merkillä tai mallilla ei ole ihan hirveästi väliä, kunhan se tallentaa muistikortille, että saa kamat kameralta helposti kovalevylle talteen. Epäilyttävän näköinen jalka on Joby Gorillapod, jonka saa ruuvattua kiinni vaikka kaiteeseen, vaatenaulakkoon tai mihin ikinä tarvitseekaan.

Nyt on postailtu riittävästi naama vakavana. Seuraavaksi vuorossa on jotain hauskaa. (Mitä? En tiedä.)

Backuppasin tänään videot keikoilta 2009-2010. Siinä on noin kymmenen tuntia materiaalia.

Olen ottanut tavaksi kuvata mahdollisimman monta keikkaa, ja napata lopuista ainakin ääniraidan talteen. Vaikka siitä tulee vähän ylimääräistä säätöä keikalla, se on ihan kullanarvoista, kun käy jälkikäteen läpi, mikä toimi, ja mikä ei toiminut. Tuo on pelastanut monta huonoa juttua uudestaan kertomiselta ja monta hyvää juttua roskiin heittämiseltä.

Lavalta tullessa ainakin minä olen niin kuutamolla, etten ole ihan varma, miten keikka on mennyt, ellei ole ollut ihan julmetun huono tai törkeän hyvä veto. Kotona läpikäydessä yllättävän moni vähän heikommalta tuntunut keikka on osoittautunut hyväksi ja päinvastoin.

Twitter on loistava palvelu sellaisille, jotka vetävät oneliner-komiikkaa. Kasasin listan sellaisista kiinnostavista koomikoista, jotka puskevat onelinereitä Twitteriin.

Panin tuon listan feedin tuonne oikealle sivupalkkiinkin. Siellä se alhaalla möllöttää.

Koomikkolista Twitterissä / Koomikkolista RSS-feedinä.

Olin eilen Tampereella vetämässä pikkuruisessa Huurupiilossa keikan. Baari oli ihan tukkoon asti täynnä. Koska nauru on tarttuvaa, vaihtaisin milloin tahansa ison puolillaan olevan tilan pieneen tukkoon ahdettuun tilaan.

Pieni on kaunista. Jos vielä katon saisi matalammalle.