Podcastin yhdeksännessä osassa sukelletaan komiikan analysointiin syvälle. Äänessä on Janne Zareff, joka on väitellyt tohtoriksi aiheenaan journalistinen komiikka. Jos saat allergiaoireita analyyttisestä käsittelytavasta, kannattaa ottaa antihistamiinit jo nyt. Emme kuitenkaan ottaneet tätä tuhottoman vakavasti. Meillä oli edessämme lähdeviitteiden sijaan oluttuopit. Väitöskirja, josta puhumme, käyttää esipuheessa sanaa “pyllyvitsi”.
Paina play, niin alkaa tapahtua.
Tässä jaksossa ensimmäisen pari minuuttia työmatkalla oleva setäseurue huutaa korvaamme. Ei kannata lannistua, koska kahden ja puolen minuutin kohdalla siirrymme toiseen pöytään.
Puhumme todellisuuden luonteesta, tutustumme käsitteisiin monologinen ja dialoginen todellisuus. Löydämme yhteyden näiden kahden todellisuuskäsityksen ja Bill Burrin kehityksen välille.
Yritämme paljastaa, miten komiikka paljastaa vallankäyttöä ja vallan rakenteita. Murramme edellisessä podcastissa esitetyn näkemyksen, että konservatiivinen komiikka ei voisi olla hauskaa.
Yllättävä yhteys Väyrysen ja Putouksen välille syntyy. Vielä yllättävämpi yhteys syntyy itseironisen poliitikon ja Eminemin välille, joka yhdistyy komiikkaan sisältyvään ylemmyyteen, mikä vie keskustelun Pretty Womaniin.
Haastattelussa kuulemme myös, millainen on prosessi, jolla voi kirjoittaa journalistista komiikkaa.
Koetamme tehdä eron siihen, miksi hankala komiikka ei ole välttämättä järin älykästä tai helppo tyhmää. Keskustelemme siitä, miksi Frasier ei välttämättä ole hirveän älykästä komiikkaa, vaikka se on hienovaraista. High-brow ei ole välttämättä älykästä tai low-brow tyhmää.
Jaksossa mainittua
Väitöskirja – Janne Zareff: Journalistinen komiikka – teoreettisia ja käytännöllisiä avauksia
Noin Viikon Uutisten viime viikon jakso
Timo Soini BBC Hardtalkin haastattelussa
8 Mile -leffan viimeinen battle
Henry Lehto 