Tekijä: hoo

Standup astinlautana

~ hoo ~ 2 kommenttia

Työkaverini esitti taannoin erittäin hyvän kysymyksen. Hän kysyi, onko lopullinen maalini standuppia tehdessä jossain pidemmällä kuin standupissa, esimerkiksi näyttelijänä tai televisiossa.

Ei ole, enkä ollut tajunnut edes ajatella asiaa noin. Nyt tajusin.

Maalini on siinä, että haluan tehdä standuppia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman isosti, eikä siinä, että se olisi astinlauta johonkin muuhun. En ole järin kaksinen näyttelijä, enkä halua jättää päivätöitäni. Tosin ajatus omasta talkshow’sta olisi hauska, mutta lähinnä vain ajatuksen tasolla. Vaikka se on toki houkuttelevaa, ajatuksen konkreettiseksi tekeminen olisi vähän liian hankala ja luultavasti aivan liian haastava, ellei mahdoton temppu. Vähän samalla tavalla kuin vuoden 1990 Madonnan pokaaminen. (Outoa, että kaikista maailman ihmisistä juuri Vanilla Ice onnistui tuossa, ja on omia irtonaisia ohjelmiakin tehnyt.)

Tuo kysymys konkretisoitui, kun törmäsin viikko sitten koomikoille suunnattuun YLEn koekuvauskutsuun, jossa oli lueteltu liuta standup-koomikoita, joista oli tullut TV-juontajia (Tracey Ullman, Ellen DeGeneres, Jon Stewart). Jätin väliin, koska aika tai minä emme ole kumpikaan vielä kypsiä. Standupin teko nuhjuisissa klubeissa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi on aivan loistavaa, enkä tahdo vielä muuta kuin lisää ja paremmin sitä samaa.

Standup on luonteva osa sitä samaa, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun jostain kumpusi tarve muotoilla kirjaimia lauseiksi ja lauseita pikkuisen vinksahtaneiksi kolumneiksi. En niillä maksanut kuin ehkä kuukauden ruuat opiskelijabudjetilla, eikä niistä (edes opiskelijan) tuntipalkoille päässyt, mutta perkeles, se oli vain pakko kirjoittaa.

Eipä ilman sanomisen pakkoa muuten tulisi tätä blogiakaan tehtyä tai noustua kerta kerran jälkeen lavalle kokeilemaan, josko se uusi juttu toimisi, vai seuraako vain jäätävä hiljaisuus.

Yllättävän loistavaa: Marc Maron

~ hoo ~ Kommentoi

Törmäsin tänään Marc Maronin 70 minuutin standup-settiin sen jälkeen, kun olin kääntynyt loppuunmyydyn Korjaamon ovelta, johon yritin mennä katsomaan Helsinki Comedy Festivalin antia. (Näemmä André Wickström vetää hyvin väkeä.)

Marc Maronin setti yllätti täysin takavasemmalta. En ole toviin nähnyt yhtä hyvää synkkää komediaa.

Tässä, olkaa hyvä:

http://vimeo.com/moogaloop.swf?clip_id=6186398&server=vimeo.com&show_title=1&show_byline=1&show_portrait=0&color=00ADEF&fullscreen=1

Standup – Marc Maron from Troy Conrad on Vimeo.

Ensimmäinen setti takana

~ hoo ~ Yksi kommentti

On the Rocks 15.4.2009

Ensimmäinen standup-setti On The Rocksin elävän yleisön edessä meni mukavasti. Jokainen kohta, johon olin ajatellut naurun, sai sen. Jotkut läpät saivat isotkin naurut, mikä oli helpottavaa, koska ennen kuin kokeilee yleisön edessä, omille jutuilleen on aivan täysin turta, eikä ole mitään hajua, mikä on hauskaa ja mikä ei.

Tämä oli mukava alku. Koetan buukata ainakin yhden pistokeikan Tampereelle Teerenpeliin. Alustavasti juttelimme myös eilisillalla lavalla olleen Philin kanssa, että voisi joku tiistai carpoolata Turun Gong Show’hun. Kaipa tuolla Rocksissa pitäisi kevään myötä uudestaan käydä koeajamassa pikkuisen eri materiaalia.

Se oli mukavaa, vaan nyt pitää kirjoittaa lisää materiaalia. …ja tehdä Samu-jutusta yksinkertaisempi.

Sertifioidusti hauska: stand up -kurssi takana

~ hoo ~ Yksi kommentti

Olin Suomen Stand Up Clubin neljän päivän standup-kurssilla. Nyt se on takana, ja minulla on sellainen olo, että olen saavuttanut jotain.

Sitä ei uskoisi, kuinka hidasta materiaalin kirjoittaminen on. Jo ennen kurssia oli hyvin selvää, että hyvän materiaalin kirjoittaminen on vaikeaa, mutta kirjoittamisen h-i-t-a-u-s yllätti. Oli myös hämmentävää huomata, että aluksi timantiksi luulemansa materiaali ei toimi mitenkään millään tasolla.

Kurssi oli yllättävän voimakas kokemus. Yllätyin siitä, kuinka kurssin alettua aloin koko ajan ajatella, miten kaikesta vastaantulevasta saisi käännettyä standup-vedon. Ensimmäisten muutamien päivien ajan se oli jopa stressaavaa. Huumorimoodi ei kääntynyt pois edes nukkumaan mennessä.

Menin kurssille, koska halusin ylittää itseni. Stand up on aina kiinnostanut, ja ajan myötä fanitus on mennyt vain voimakkaammaksi. Samalla tavalla siinä oli käyvä kuin kitaran kanssa. Kun rock on niin parhautta, eihän sitä voi olla ottamatta kitaraa käteen, oli lahjoja tai ei.

Nyt ensimmäinen etappi on saavutettu ja viiden minuutin yhtenäinen setti on vedetty kurssilaisille ja muutamalle ammattikoomikolle. Seuraava etappi on tehdä se sama avoimessa tilaisuudessa isomman yleisön edessä. Sitä ennen heitän kolmasosan setistä roskiin, ja tiukennan jäljelle jäävää materiaalia.

Tämä ei jää tähän. Minulla ja maailmalla on vielä selvittämättömiä asioita. On vielä paljon ylitettävää.

Stand up -kurssin loppuveto

Henry Rollins Savoyssa

~ hoo ~ Yksi kommentti

Odotin paljon Henry Rollinsin spoken word -keikalta Savoyssa.

Sain sen. Jumalauta, että oli hyvä.

Vaikka pystyn jossain määrin samastumaan Henry-nimisiin mäkkikäyttäjiin, jotka googlaavat outoja juttuja, tykkäävät Ramonesista, ajavat Subarulla ja vaahtoavat käsittämättömistä asioista, olin silti yllättynyt.

Olen tehnyt menneisyydessä työtä, jossa puhuin päivät pitkät. Minulla ei ole pienintäkään saumaa puhua nonstoppina 2,5 tuntia vimmalla ottamatta kertaakaan henkeä, taukoa tai hörppyä edessäni olevasta vesipullosta. Rollins ei katsonut taukoja tai vettä tai henkäisemistä tarpeelliseksi ja silti väänsi ihan vimmalla loppuun asti. Rollins 1, Lehto 0.

En usko, että mikään, mitä tässä sanon, pystyy vakuuttamaan niitä, jotka eivät olleet paikalla, joten joudun tyytymään linkkaamaan Youtubeen. Tuon saman osion veti viimeiseksi.

Seuraavan kerran, kun Rollins tulee Suomeen, olkaa paikalla.

Ja hei, paikalla olleet, se nimi, jota muistelette ja joka teidän piti googlata, on Adrian Apgar.

Crosspostattu Roklintuun.