Mitä suositumpi olet, sitä erikoistuneempaa komiikkaa voi tehdä, koska on oma yleisö. Jos ei ole suosittu, ei voi rajata kovin isoa osaa yleisöstä ulos.
Tämä tuli harvinaisen konkreettisesti mieleen, kun kuuntelin Marc Maronin kissojen (oikeasti Eddie Pepitone, Sean Conroy ja Amber Kenny) omaa podcastia, jonka hauskuus vaatii sen, että tuntee sekä Maronin persoonana, Maronin podcastin että Maronin telkkarishow’n. Mielellään täytyy pitää jonkin verran kissoistakin. Minusta tuo on hyvää kamaa, mutta en tiedä, kuinka monta kymmentä ihmistä maan päällä on, jotka jakavat mielipiteeni.
https://soundcloud.com/pod-cats/episode-1-cat-ranch-chaos
https://soundcloud.com/pod-cats/episode-2-catty-on-the-kitty
https://soundcloud.com/pod-cats/episode-3-cat-a-rising-star
Ai joo, meikäläisen kissalla on Twitter-tili. Matkani Suomen Marc Maroniksi on enää päihdeongelmaa, kymmentä vuotta, kovaa työntekoa ja lahjakkuutta vaille.
Henry Lehto 