Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 4 – Tomi Haustola

Jälleen lähtee! Meillä on tässä neljäs jakso komiikan kirjoittamisesta kertovasta takaisin kirjoituspöydälle -podcastista.

Tällä kertaa vieraana on Tomi Haustola. Alkavalla viikolla hän kisailee Naurun Tasapainon finaalikolmikossa Iikka Kiven ja edellisessä jaksossa haastatellun Jussi Simolan kanssa.

Tomi Haustola
Continue reading

Tuokio keikalta

On keskiviikon treeniklubi. Hirveä määrä porukkaa lineupissa, joten pitää vetää suunniteltua lyhyempi setti. Setistä karsiutuu jo toisen kerran peräkkäin ainakin kotona ihan uskomattoman hauskalta tuntunut – joskin täysin kokeilematon – jännittävä tarina siitä kuinka ostan selkärepun kaupasta. (Komiikassa on aidoimmillaan, kun kertoo omista huikeista kokemuksistaan.)

Tsekkaan tilannetta MC:nä toimivan Tomin kanssa. ”Meinaakko vetää sen Spede-jutun? Meneekö se päällekkäin mun jutun kanssa? Puhutaanko siinä pomppivista tisseistä Speden yhteydessä?” ”Ei.” ”No sit ei mee päällekkäin.”

Odotan, kun Tomi pohjustaa minut lavalle. Katson odottaessani tupakkakopin ikkunasta sisään. Siellä pari on niin innoissaan toisistaan, ettei olla kaukana panemisesta. Heidän meininkinsä on niin intensiivistä uppoutumista toistensa kehoihin ja naamoihin, etten kolmen metrin päästä erota, onko se tyttöpari vai sekapari. Hätkähdän, kun Tomi kuuluttaa minut kesken tilanteen lavalle. Mietin, pitäisikö mainita, että tuossa yleisön vasemmalla puolella lähes bylsitään. Tajuan, että vaikka se saattaa olla kiinnostavaa, ei se ole hauskaa. Lisäksi, jos minusta olisi kiinni, baareissa lähes-jörnittäisiin merkittävästi enemmän kuin nyt. Good for them. Annetaan toisten nylkyttää, nyt pitää tehdä komediaa.

Kerron juttuja. Monet palaset tuntuvat loksahtavat kohdalleen. Urpoilen ensimmäistä kertaa kierrossa olevan Spede-jutun ajoituksen, mutta se saa silti naurut. Vasta 2-3 kertaa kerrotut uudet jutut tuntuvat omilta ja vanhoja juttuja paremmilta. Mietin, että onko sattunut vain pari parempaa uutta juttua, vai olenko oppinut jotain uutta viimeisen muutaman kuukauden aikana.

Joskus ihan satunnaisesta keikasta tulee hyvä fiilis ja muistaa, miksi vähän joka viikko panee itsensä alttiiksi mokaamiselle. Nyt oli tällainen sympaattinen keskiviikko. Ehkä seuraavalle keikalle settiin sopii myös se jännittävä tarina selkärepun ostamisesta, jossa ei tapahdu mitään missään muualla kuin minun päässäni. Tällä kertaa päätin ennemmin kokeilla tarinaa siitä, kuinka Spede vahingossa laukaisi seksuaalisen heräämiseni. Sen lähtökohta oli kiinnostavampi.