Podcast series: Takaisin kirjoituspöydälle, part 12: Jamie MacDonald

Surprise! This one is exceptionally in English! The intro and outro are in Finnish, so if you don’t speak our beautiful and insanely hard language, don’t be discouraged. The podcast will flip to English in a minute or so.

My guest this time is Jamie MacDonald, the host of Think Helsinki Think. I really liked the small bit in Jukka Lindström’s episode about otherness in comedy, so I decided to focus this episode on the subject. I think Jamie is a perfect comedian to talk about it, because … have you ever forgotten your dick at somebody else’s flat? Well, he has. His current stuff is mostly about being ”other” in our society.

We laugh more than in any previous episode. We also realize that English language seems more competitive than agrarian Finnish language.
Continue reading

Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 11: Joel Herman haastattelee Henry Lehtoa

Olen haastatellut kymmentä eri koomikkoa tämän podcast-sarjan tiimoilta. Nyt käännettiin pöytä ympäri. Kävin Roll FM:llä Joel Hermanin haastateltavana. Roll FM:llä ei ole arkistoja eikä nettistriimiä, joten he olivat niin ystävällisiä, että antoivat luvan julkaista osana podcastsarjaa bootleggini studion pöydällä maanneesta nauhurista.

Henry Lehto

Continue reading

Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 10: Iikka Kivi

Podcastin kymmenes osa tuo meille Iikka Kiven! Iikka on kova poika (s. 1986) kirjoittamaan komiikkaa.

Puhumme paljon tieteestä ja sen popularisoimisesta huumorin keinoin. Koska tieteen pitäisi perustua faktoihin, faktatsekkaan jaksossa myös Iikan Naurun Tasapainossa esittämän kvanttifysiikkaläpän soittamalla Helsingin Yliopiston fysiikan laitokselle. Teoreettisen fysiikan dosentti Syksy Räsänen tarkistaa Iikan faktat.

Koska tämä on komiikkapodcast, tieteen lisäksi puhumme kikkelivitseistä. Puhumme myös lapsuudesta ja koomisesta heräämisestä, mikä ei onneksi liity kikkelivitseihin juurikaan.

Iikka Kivi

Kuten tavallista, emme päässeet studio-olosuhteisiin ja pieneksi epäonneksemme podcastin ensimmäisen viiden minuutin ajan toisessa päässä huonetta olleet taikurit alkoivat meuhkata, mutta taustamekkala hiljenee lähetyksen myötä.
Continue reading

Postia

Jos haluat, että saat ilmoituksen emailiin, kun uusi jakso podcastista tulee tai on jotain muuta aiheeseen liittyvää hassua päreilyä, niin vinkkaa osoitteesi alle. Facebook-sivujen vinkkaukset menevät tyypillisesti vain pienelle osalle likettäjistä, joten tämä on se tapa, jolla edelleen saa porukan kiinni.

(Uusi jakso podcastista on ihan justkohta tulossa.)

Kirjaudu postituslistalle alla. En spämmää, enkä luovuta osoitettasi mihinkään.


Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 9: Janne Zareff

Podcastin yhdeksännessä osassa sukelletaan komiikan analysointiin syvälle. Äänessä on Janne Zareff, joka on väitellyt tohtoriksi aiheenaan journalistinen komiikka. Jos saat allergiaoireita analyyttisestä käsittelytavasta, kannattaa ottaa antihistamiinit jo nyt. Emme kuitenkaan ottaneet tätä tuhottoman vakavasti. Meillä oli edessämme lähdeviitteiden sijaan oluttuopit. Väitöskirja, josta puhumme, käyttää esipuheessa sanaa “pyllyvitsi”.

Janne Zareff

Continue reading

Heckler tarkistaa faktoja

Eiliseltä uuden materiaalin koeajokeikalta:

HL: “…että susi ei ole tappanut Suomessa ketään yli sataan vuoteen!”
Heckler: “Kahteensataan vuoteen!”
HL: “Kahteensataan? No, ~1890* on viimeksi tappanut, mä teen tutkimukseni. Mulla on faktat.”
Heckler: “Aa, mä muistin, että se oli 1800.”
HL: “Siitä on 130 vuotta. Faktat kuntoon!”

Heckler hiljennetty faktatiedolla, porukka arvosti. Teen taustatyöni kunnolla, jotta voin seisoa materiaalini takana.

Fake news -ohjelmissa isot ammattilaiset tekevät vielä parempaa taustatyötä. John Oliver taustajoukkoineen etenkin on kunnostautunut.

*1882, itse asiassa. Adrenaliinipöllyissä missasin kahdeksalla vuodella.

Kolme päivää Lontoon komediaa

Hei hei, kallis, kylmä ja kostea Suomi. Lähdin Lontooseen, jossa on halpaa ja aina timanttiset säät. Tällä matkalla oli kaksi keskeistä teemaa: satunnainen pällistely ja elävä viihde. Koska aiemmilla reissuilla vakioturistinähtävyydet oli hoidettu, ei tarvinnut käydä katsomassa, mitä kaikkea siistiä British Museumissa olikaan tuotu Egyptistä.

Nautin elävästä viihteestä kahden komiikkaillan verran. Yksi Comedy Storessa ja yksi hyväntekeväisyyskeikka Bloomsbury Theatressa. Lontoossa vaan pitää mennä katsomaan komiikkaa, koska se on yksi maailman kolmesta komediapääkaupungista. (Muut: New York, Los Angeles.)

Comedy Store on erittäin takuuvarmaa kamaa – joskin tällä kertaa ei ollut ihan niin supertimanttinen ilta kuin aiemmilla kerroilla. Normiesiintyjien lisäksi kaksi uutta aktia oli siellä myös tekemässä viisiminuuttisen, kuten aiemmillakin kerroilla. Toisesta näki todellakin, miksi uudelle aktille oli annettu tilaisuus Comedy Storessa. Toisesta ei. Se olisi ollut satunnaisessa helsinkiläisessä open mic -illassa ollut keskimääräistä heikompi. Pääesiintyjät olivat tasaisen varmoja, mutta aiempien kertojen “holy shit, tämä on ehkä kovinta ikinä” -fiilis ei päässyt syntymään.

Kävin myös vilkaisemassa Bloomsbury Theatressa Sex Appeal IV -hyväntekeväisyysshow’ta, jolla kerättiin varoja Brook-hyväntekeväisyysjärjestölle. MC:nä oli Al Murray, joka vetää settinsä Pub Landlord -hahmolla. En ole stand upissa hahmokomiikan ystävä, mutta tässä tapauksessa pitää tehdä poikkeus. Saatana, että oli kova. Loppuunmyydystä teatterista Al poimi neljä tyyppiä, joiden kanssa hölmöiltiin aluksi ja myöhemmin tehtiin callbackeja about jokaisen aktin välissä. Kaksi näistä oli Erik the Swedish Viking ja Henry The Finn, digital marketer (arvatkaa, kuka). Joko teatterissa on paljon pohjoismaalaisia, tai sattuma korjasi satoa.

Tiesin, että siellä oli paljon esiintyjiä. En ymmärtänyt täysin, kuinka paljon. Oletin, että ei se ihan loputtomiin kestä, ja sovin tapaamisen kaverin kanssa teatterin liepeille 3 h 15 min aloituksen jälkeen. Olin väärässä. Kesti 3 h 40 min. Rahalle vastinetta.

Pari päivää Pariisin Charlie Hebdo -terrori-iskun jälkeen totesin, että on aika käydä katsomassa musikaalia, jossa tehdään satiiria jonkun uskonlahkon profeetasta ja uskomuksista. Vilkaisin The Book of Mormonin. Olen kuullut siitä niin paljon ylisanoja, että odotukset olivat täysin mahdottomalla tasolla. Musikaali lunasti täysin mahdottomat odotukset. Se on juuri sitä, mitä voisi kuvitella, jos tuosta aihepiiristä kirjoittaisi musikaalin South Park: Bigger, Longer, Uncutin hengessä. En ole suuri musikaalien ystävä, ja tykkäsin kovaa.

Mormoonijärjestön reaktio The Book of Mormonin satiiriin oli se, että he ostivat mainostilaa ohjelmalehtisestä ja totesivat siinä sympaattisesti, että “The book is always better”. Vaikka musikaali satirisoi heidän uskonasioitaan, musikaalissa myös vahvistettiin stereotyyppiä siitä, että he olisivat muille hirmuisen kohteliaita. Tätä stereotypiaa näyttää tuo vastaanotto vahvistavan aika hyvin.

En ole ihan varma, olisiko The Book of Mormon laillinen suomalaisten uskonrauhalakien valossa. Minusta jumalanpilkan tulisi olla asianomistajarikos, ja mikäli asianomistaja ei valita, kaikki lienee OK.

Tickets, please

Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 8 – Olli Sulopuisto / Lehti

Komiikan kirjoittamisesta kertova Takaisin kirjoituspöydälle -podcast saattaa tehdä Fonziet ja hypätä hain yli, mutta hyppääpä ainakin selkä suorana. Nimittäin, laajennan aihepiirin stand up -komiikan kirjoittamisesta myös muun huumorin kirjoittamiseen. Tässä jaksossa meillä on vieraana Lehti-satiirijulkaisusta vastaava Olli Sulopuisto, joka on tutumpi Lehdessä salanimellään, jota en tässä podcastissa paljasta, koska joko kunnioitan hänen yksityisyyttään tai olen vain ihan vaan piruuttani mulkku.

Olli Sulopuisto

Continue reading

Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 7 – Robert Pettersson

Viime kauden Naurun Tasapaino -voittaja Robert Pettersson istui Takaisin kirjoituspöydälle -podcastin piinattomaan penkkiin (oikeasti Eerikinkadun Ølhus Stockholmin kulmapöytä, jossa vehnäolut) ja kertoi, mikä perimässään aiheuttaa sanaleikit. Jaksossa kuullaan myös murhaamattomuustunnustus, sekä persoonasta paljastuu valoisia puolia, jotka eivät aina lavalla käy ilmi. Löydämme, mikä yhdistää kauhuelokuvaa ja Roopen settejä.

Robert Pettersson
Continue reading

Podcast-sarja: Takaisin kirjoituspöydälle, osa 6 – Joni Koivuniemi

Vantaalta kajahtaa! Kuudennessa jaksossa podcastissani Takaisin kirjoituspöydälle on vieraana Tikkurilasta ponnistanut, myöhemmin kansansuosiota mm. Pro-sketsien ja Paukutusjengin kanssa niittänyt Joni Koivuniemi.

Joni Koivuniemi

Tällä kertaa puhutaan totuudesta komiikassa. Joni kertoo siitä, miten totuus on parempaa ja miksi joskus edes totuus ei ole uskottavaa. Lisäksi löydämme tärkeitä asioita eri koomikoiden miimeistä ja puhumme kevyesti nyansseista. “Se on niin vitun hienovaraista tuottaa ihmisille nauruja.” Koska me istumme tunnin saman pöydän ääressä, on väistämätöntä, että jaksossa mainitaan myös George Carlin ja Bill Hicks.
Continue reading