Linnatuulessa

Tulemme autolla Tampereelta keikalta nelihenkisellä autoseurueella. Tampereen ja Helsingin välissä luontevasti karkeasti puolimatkassa on Tervakosken Linnatuuli. Pysähdymme sinne.

Minulla on suhde Linnatuuleen. Koska Tervakoskella ei ollut voimakkkaasti virikkeitä 15-vuotiaalle nuorelle kollille, ajoin 1992 mopolla Tervakoskelta Linnatuulen avajaisiin. Voitte nähdä Linnatuulen seinällä valokuvia avajaisista. En löytänyt itseäni kuvista, mutta meininki vaikutti tutulta. Oli Valiojäätelö-kuumailmapallo ja moottoritielle parkkeerattuja Hiaceja. Jotta saisitte kiinni, minkä verran viihdettä oli tarjolla Tervakoskella: Samana vuonna ajoin marraskuun pakkasessa 15 kilometriä mopolla Riihimäelle Klamydian keikalle, koska Ramones oli jättänyt Kanta-Hämeen kiertueohjelmastaan. Siksi loppuosa tästä tarinasta ei yllätä minua mitenkään.

Jäämme Linnatuuleen kahville/suklaapatukalle/dallaspullalle. Puhumme niitä näitä, mitä tunti keikan jälkeen nyt puhutaankin. Käytännössä käymme Freudin tuotannon läpi. Olemme kolkytjotain ja jossain määrin valistuneita komiikan saralla, mutta meisseli-/fjoosa-/pieruhuumori naurattaa meitä edelleen. ”Jossain on joku, jonka pillu haisee ihan sormelle!”

Joni pieraisee äänekkäästi, koska komiikan konkurssissa yksi farttaus ei muuta tilannetta miksikään. Naapuripöydästä muutama nuori kolli kääntää päänsä ja sanoo jotain meille. Emme saa selvää, koska heidän artikulaationsa ei ole timanttista. Väärin tulkitsemisen pohjalta Joni pyytelee vaisusti anteeksi naapuripöydältä. Naapuripöytä toistaa pikkuisen päättäväisemmin, ”ootko sä se Pilluralli Pro?” Koska Joni on ammattilainen ihmisille karismaattisesti puhumisessa, hän toteaa ”ai, mä luulin, että kuulitte kun mä piereskelin”. Pienen hämmennyksen jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, että Joni todellakin on Pilluralli Pro.

Keskustelu johtaa neuvonpitoon siitä, että kuinka loistava kyseinen video on. (Se on ykköskamaa, siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä kenenkään keskusteluun osallistuvan tiimoilta, lähinnä neuvotellaan siitä, onko se tosi hyvä vai paras audiovisuaalinen esitys ikinä.) Kollit käyvät lyhyesti Jonin tulevaisuudensuunnitelmia läpi. Ohutta pettymystä on aistittavissa siihen, että Pilluralli Pro 2 ei ole tuloillaan.

Koska Joni suhtautuu suosioon siten, että ymmärtää sen avaamien mahdollisuuksien arvokkuuden, mutta kuitenkaan ei halua olla julkkis, hän kääntää tervakoskelaisten huomion pois kertomalla, että minä olen Tervakoskelta. Keskustelemme lyhyesti siitä, mistä kaupunginosista kukakin on. Tiedostamme keskustellessamme sanan ”kaupunginosa” naurettavuuden puhuttaessa Tervakoskesta. Tervakoskella ei ole sanaa kaupunginosalle, joten käytämme kiertoilmausta ”mistä päin Tervakoskea on”. Uhkoilan tyyppi on se, joka on voimakkaimmin äänessä. En osaa sanoa, miten hän suhtautuu kotikaupunginosaani Patalaan. Patala on Tervakosken Töölö, mikä on vähän kuin toteaisi Guantanamon osaston 3F olevan kivempi kuin 2D.

PIeni hiljaisuus syntyy, kun keskustelun kummalliset käänteet tiputtavat meidät kaikki hiljalleen kyydistä. Kolme tervakoskelaista kundia omaksuvat voimakkaammin roolinsa. Se hiljainen on ihan hiljaa. Se, joka katsoo olennaiseksi käyttää aurinkolaseja toukokuussa kello 23 Tervakosken Linnatuulessa, koettaa vetäytyä syrjään ja teeskennellä coolia niukalla menestyksellä. Eniten esillä oleva heistä kysyy erinomaisen kohteliaasti pienen tauon ja rohkeuden keräämisen jälkeen Jonilta, että olisiko mitenkään mahdollista ottaa kaverikuva. Koska Joni on symppis, hänen julkisuudenhakuisuus/-välttelyakselillaan hän päätyy hakuisuuden puolelle ja toteaa kohteliaasti, että totta kai. Pojat ottavat kaverikuvan. Jonista kuoriutuu organisaattori ja hän päättää tarkastaa, että tulihan kuvasta hyvä, koska olisihan se noloa, jos kuva ei olisikaan kelvollinen. Kuva on reaktioista päätellen paras ikinä.

Pojat kiittävät. Heidän perjantai-iltansa on pelastettu, mikä on tämän tarinan paras asia. He koettavat vilpittömästi antaa tunnustusta ja toteavat, että on se Linnatuuli huikea paikka, ensin siellä näkee Martina Aitolehden ja sitten Joni Koivuniemen. Jos ei ottaisi asiayhteyttä huomioon, tämä rinnastus ei kovinkaan voimakkaasti imartelisi. Saan täysin kiinni heidän fiiliksestään, koska ymmärrän, että kollien viitekehys on paikkakunnalla, jossa 90-luvulla oltiin vuosia täpinöissään, kun JUICE TULI JUMALISTE SEURATALOLLE SOITTAMAAN! Juice! Se ei tee heistä huonompia ihmisiä, mutta voisi se aurinkolasijäbä ottaa ne lasit sisätiloissa pari tuntia auringonlaskun jälkeen pois.

Kun pääsemme perille Helsinkiin ja parkkeeraamme auton, päädymme autoseurueemme kanssa Töölössä Fellowsissa yhdelle-kolmelle oluelle. Kerron seurueellemme paikallistietämyksen suomalla kokemuksella, että ne tervakoskelaiset eivät olleet matkalla mihinkään, vaan oikeasti viettämässä aikaa tyhjällä huoltoasemalla perjantai-iltana yhdeltätoista. Siellä, mistä tulen, se on ihan validi vaihtoehto, koska virikkeitä on niukasti. Ne tyypit olivat viisi kilometriä kotoaan, ja kukaan ei pidä matkalla ensimmäistä breikkiä viisi kilometriä kotinsa ulkopuolella. Tämän tajutessaan yksi meistä toteaa ”ei vittu” ja hän on tavallaan oikeassa ja tavallaan väärässä.