Uhri

Komiikalla on aina uhri. Me nauramme jollekulle. Jos yleisön mielestä uhri ei ole ansainnut sitä, olen menettänyt yleisön.

Se, kuka on uhrina, määrittää pitkälti sen, mitä on sopiva käsitellä ja mitä ei. Ne, jotka eivät tee standuppia, kysyvät usein, että onko jotain aiheita, joita ei voi käsitellä. Olen tavannut vastata, että ei ole aiheita, joita ei voi käsitellä, on vain käsittelytapoja, jotka eivät toimi.

Omassa setissäni käsittelen muun muassa holokaustia, homoja, kehitysvammaisia ja elävältä raatelemista. Jos uhri olisi väärä, jokainen noista olisi ehdoton tabu. Holokaustijutussa uhri olen minä itse. Homojutuissa uhri on melkein aina homofobi, ei koskaan homo. Kehitysvammaisjutussa uhreja ovat minä ja satunnainen teekkari, ja kesken jutun korostan, etten missään tapauksessa tekisi kehitysvammaisesta pilaa (kuten en teekään). Elävältä raatelemisessa uhrina olen jälleen kerran minä.

Marc Maronin erinomaisessa standupia käsittelevässä WTF-podcastissa oli vieraana viime viikolla Gallagher. Maron koetti kysellä, etteikö hän koe homoihin, arabeihin ja mustiin kohdistuvia vitsejään yhtään vääränlaisina? Näissä vitseissä uhrina on aina ollut homo, arabi tai musta. Gallagher puolustautui sanomalla, että ”ne ovat vain vitsejä” ja ”ne eivät ole hänen omia vitsejään, vaan ovat vain hänen kuulemiaan juttuja” (Eli se on OK, koska on varastettua kamaa? WTF?) Hän ei pystynyt näkemään mitään eroa sen suhteen, että onko vitsin polttoaineena viha ja ennakkoluulot, vai jokin muu. Lopulta Gallagher veti herneet nenään ja käveli kesken haastattelun ulos studiosta.

Meillä on kaksi kissaa, venäjänsininen ja egyptinmau. Kun egyptinmau tuli meille, näytimme sille heti ensimmäisenä hiekkalaatikon. Egyptinmau totesi: ”Egyptiläiselle hiekkalaatikko? Rasistista paskaa! Näytittekö kanssa tuolle venäjänsininselle maatuskakokoelman?”